Vasteloavend, Maastricht

Suihkusaaga, osa 2

(Myöhemmin sitten Maastrichtin kuvia.)

Kuten syksyllä blogasin, meillä oli kaiken maailman ongelmia suihkun ja
varsinkin veden lämpötilan kanssa. Vuokranantaja ja kaasupannufirma
päättivät lopulta vaihtaa koko CV-ketelin eli lämmitysjärjestelmän. Sen
jälkeen ei kuulunut mitään pitkään aikaan, kunnes viime viikolla
ilmoittivat, että tulevat tänään vaihtamaan. Aamulla kahdeksalta saapui
kaksi kaveria + vuokranantaja, ja vanha pannu putkistoineen revittiin
irti. Tästä johtuen kylpyhuoneen seinässä on nyt reikä, josta näkyy
ulos. Kuulemma tekevät siihen “tässä parin viikon sisällä” uuden
seinälevyn, kunhan tämä homma on suoritettu. (Ensi viikon vieraille: se
on ihan pieni reikä, ei tarvitse pelästyä..) Näiden tyyppien pitäisi
saada homma lämpäpannun osalta valmiiksi tänään klo 15-16. Odotamme
jännityksellä.

Delftin karnevaalihumua

Elämä on.

Ehdittiin jo innostua, kun sairasvakuutusyhtiö suostui maksamaan
vuodenvaihteen yllättävät hammaslääkärikulut, mutta sitten tuli
kunnalta postia. 330 euron vero, josta ei olla ikinä edes kuultu.
Muutama viikko sitten tuli jäte- ja patomaksu, joka oli sekin noussut
viime vuoden muutamasta kympistä lähemmäs kolmeasataa euroa. Tuli
mieleen, että jos joku lähettäisi meille virallisen näköisen laskun,
ihan minkä tahansa, varmaan varmuuden vuoksi maksettaisiin se, koska ei
tiedetä ollenkaan, minkälaisia veroja ja maksuja odottaa.

Let’s play hockey

Aikoinaan 1995 asuin Haagassa ja kävin lukiota. Suomi pelasi hyvin
MM-kisoissa, ja lopulta luokkakaverit jotenkin päätyivät meille
katsomaan loppuottelua. Selostuksesta en kuullut silloin sanaakaan,
sillä mekkala olohuoneessa oli niin kova. Myöhemmin toki kuulin moneen
kertaan, kuinka Ruotsin puolustus pelattiin kebab-kioskille yms. Peli
sitten loppui ikimuistoisesti 4-1 ja Jari laittoi Porilaisten marssin
soimaan. Lähdettiin kaupungille juhlimaan, ja Helsinki oli aivan täynnä
väkeä. Autot tööttäilivät ja ihmiset hihkuivat, ja tuntemattomat
ihmiset juhlivat keskenään. Mantan patsaalla väki kahlasi.

Tällä kertaa menen katsomaan loppuottelua irlantilaiseen pubiin
Maastrichtissa – toivomme, että saamme pubin ylipuhutuksi, ja näyttävät
sitten Eurosportia, jotta pääsemme pelin yleensä näkemään. Kaverit ovat
muualla, ja kiekkojuhlintaa on turha odottaa. Mutta kyllä silti fiilis
on korkealla. Nyt kun vielä uskaltaisi tosiaan katsoa sen pelin. Miten
tästä taas tulikin niin tärkeää.

Kotitalousihme, osa 2

Penkkiurheilun lomassa on kiva tehdä keittiöhommia, niin voi mennä
jännää matsia piiloon pahoilla hetkillä. Tuli uudelleenkäsiteltyä
ruostunut hiiliteräswokki:

1. Keitin pari desiä etikkaa ja kaadoin ne wokkiin, kallistelin wokkia, annoin olla muutaman minuutin.
2. Hinkkasin teräsvillalla päälliruosteet pois. Etikan ansiosta lähtivät helposti.
3. Pesin wokin miedolla saippualla, kuivasin paperilla ja lopulta kaasuliekillä.
4. Wokkiin jäi vielä ruskeita tahroja reunoille. Laitoin wokin
   täyteen vettä, puristin sitruunan mehun veteen ja kuumensin kiehuvaksi.
   Kaadoin veden pois ja kuivasin wokin kaasuhellalla. Tahrat poistuivat.
5. Rasvasin wokin sisäpinnan kokonaan gheellä (kirkastettua voita,
   esim. pähkinäöljykin käy). Kuumensin savuavaksi, annoin jäähtyä, pyyhin
   ylimääräiset rasvat pois. Kuumensin kiehuvaksi, jäähdytin, pyyhin.
   Jatketaan, kunnes paperiin ei enää wokkia pyyhkiessä tule väriä.

Wokki on kuin uusi! Tai ei oikeastaan kuin uusi, mutta kuin käytössä
ollut kunnon wokki. Sitten kun sen pinta on kokonaan mustunut, voi sitä
pitää jo pätevänä pelinä. Siihen mennee vielä aikaa.

Suunnilleen samalla tavalla olen pintakäsitellyt valurautapadan, eli
siis öljyämällä ja polttamalla. Lisäksi laitoin alussa siinä vain suht
kiinteitä ja öljyä tarvitsevia ruokia. Nykyään se selviää jo
sopastakin, kun pintaa on kertynyt. Ja ikinä ei sitten kumpaakaan saa
pestä astianpesuaineella! Pesuvaiheessa vain oikein kuumaa vettä,
tiskisieni ja kuivaus liekillä.

Lekker praten over belangrijke dingen

Fillaroin iltakurssille ja törmäsin karnevaaliin. Koulu oli täynnä
kemuttavia lapsia juhla-asuissa. Minulle yritettiin myydä lippua
(alaovella opettajat joivat Heinekeniä pullosta ja toimivat
lipunmyyjinä), mutta selitin, että olen kurssilainen enkä lapsi. Ketään
meidän porukasta ei näkynyt, ja luokkahuonekin oli lukossa. Viisi
minuuttia alkamisajan jälkeen ope Manon soitti raitiovaunusta ja kertoi
olevansa myöhässä. Bertha ja Kani tulivat paikalle, myöhemmin sitten
myös Marketa ja Manon. Meitä oli kokonaista neljä kurssilaista ja
opettaja. Ei ollut järkeä mennä eteenpäin kielioppiasioissa, joten
laitettiin tuolit rinkiin ja juteltiin hollanniksi koko
puolitoistatuntinen. Oli kauhean mukavaa, vaikka minulla tuntuvatkin
sanat juuttuvan kurkkuun, varsinkin kun piti yhtäkkiä keksiä, miten
konditionaalia käytettiinkään menneessä aikamuodossa. “Ik zou boos zijn
geweest”..? Mutta tosi hyödyllistä, ja tosi hauskaa. Ope osaa hommansa
ja luokan ilmapiiri on vrij gezellig vaikka ei osaisikaan. Minun
pitäisi nyt alkaa ilmoittautua kesän NT2 II -kokeeseen, jonka jälkeen
voin mennä yliopistoon tms., mutta ilmoittautumisohjeiden ja
-materiaalin löytäminen on vähän hemmetin hankalaa. Testaus on jonkun
lafkan hoidossa. Heillä on pdf-muotoinen esite webisivulla, mutta
tiedosto on rikki. Kun lähetin sähköpostia heidän osoitteeseensa,
bounssasi se takaisin, koska osoite ei ole käytössä. Onpa taas hyvin
hoidettu homma.

Muuten on tullut seurattua olympialaisia, jääkiekkoäijät ja
curlingäijät jyräävät, toivottavasti huomennakin. Meillä on kunnon
kisastudio, kun on Eurosport päällä telkkarissa ja NOS:n nettilähetys
päällä koneella, voi seurata kahta lajia yhtä aikaa. Naisten
taitoluistelun voittaja oli yllätys ainakin minulle, olin varma, että
Slutskaya nappaisi kullan, mutta hän haparoikin vapaaohjelmansa. Ja
taisi se Cohenkin kerran kaatua. Kulta Japaniin, heidän ensimmäinen
mitalinsa näissä kisoissa.

Alussa mainitut karnevaalibileet liittyvät tietenkin siihen, että nyt
on karnevaaliaika. Kaupat on koristeltu vappukoristeilla ja
torvisoittokunnat harjoittelevat jo. Viikonloppuna on sitten
karnevaalin varsinainen alku. Me menemme Maastrichtiin, sillä se on
katolisempi kaupunki, ja siellä karnevaalia juhlitaan kunnolla.
Muutenkin yksi suosikkikaupungeistani. Historialtaan erittäin
mielenkiintoinen, sillä se on roomalaisten perustama ja siis Hollannin
vanhin kaupunki, ja siellä on paljon jäänteitä eri ajoilta. Yksi
mielenkiintoinen seikka on, että Charles de Batz-Castelmore eli D’Artagnan kuoli
Maastrichtissä taistelussa vuonna 1673. Muistaakseni tuosta taistelusta
voi lukea Dumas’n kirjasta Muskettisoturien viimeiset urotyöt. (Niin,
ja vaikka Dumas fiktiota D’Artagnanista kirjoittikin, oli kyseessä
kuitenkin tosiaan ihan oikea muskettisoturi, ja ihan oikea taistelu).
Karnevaalipäiväksi on valitettavasti ennustettu kokonaista kolmea
lämpöastetta, joten täytynee yrittää mahtua Maastrichtin mukaviin
kuppiloihin. Ja jossain se loppuottelukin täytyy nähdä, jos vaikka…

Ruisleipää ja jääkiekkoa

Olin tänään kotitalousihme; laitoin kalakeittoa ja leivoin ruisleipää.
En toki perinteisesti juuren avulla, vaan Myllärin Ruisleipäaineksesta
(tämä ei ole maksettu mainos), jossa on kaikki samassa. Ostin
pussillisen taannoin merimieskirkolta ja piti nyt kokeilla, kun
ruisleipä ikään kuin kuuluu kalakeiton kylkiäisiksi. Ja hyvää tuli!
Ihan oikeanlaisia ruispaloja. Osa menee pakastimeen, mutta iso osa tuli
syötyä heti, kun olivat niin hyviä.

Suomi-USA -välierä menossa ja hirvittää, uskallan katsoa vain välillä.

Skaba?

Täällä tuntuu taas olevan joku “viikon pöyristyttävin lausunto” -kisa
meneillään. Ensin Leefbaar Rotterdamin kunnallisvaaliehdokas Marianne
van den Anker ehdotti, että antillilaisten teiniäitien lapset pitäisi
pakkoabortoida. Sitten ministeri Aart Jan de Geus ehdotti, että
työttömät nuoret ihmiset pitäisi laittaa kurileireille. OK, van den
Anker voittaa tällä kertaa, mutta eiköhän Verdonk kohta lausu jotain ja
vie potin kotiin.

Puoli vuotta

Muutimme Hollantiin tasan kuusi kuukautta sitten. Aika on mennyt
hämmästyttävän nopeasti. Nyt jo tuntuu siltä, että kaksi vuotta täällä
on aika vähän. Tällä hetkellä en pahemmin kaipaa Suomeen. Duunia on
joskus ikävä, ja tietenkin ihmisiä. Samoin jostain syystä Kruunuhakaa.
Mutta muuten ei ole suurta tarvetta tulla kotiin.. vielä.

Jotenkin tämä ulkomaillaolo on osoittautunut kuviteltua helpommaksi.
Alun hankaluudet selvisivät loppujenlopuksi aika nopeasti. Vaikeutta on
tuottanut työn löytäminen, tosin en ole etsinyt kovin kiivaasti, kun ei
ole pakottavaa tarvetta. Opiskelupaikka ensi lukuvuodeksi olisi kyllä
saatava järjestettyä, muuten menee tylsäksi.

Ihmisiin on tullut tutustuttua paljonkin, tosin ei paikallisiin, vaan
muihin maahanmuuttajiin. Joistakin näistä kaveruuksista kehkeytynee
ajan myötä ihan ystävyyksiäkin.

Kielenoppimisen suhteen minulla ei ollut suuria kuvitelmia, joten
lienen suunnilleen tyytyväinen tämänhetkiseen tasooni. En minä
vieläkään pitkiä keskusteluja hollanniksi käy, mutta ymmärrän jo aika
paljon ympäristöstäni ja pystyn juttelemaan säästä ja kertomaan, miten
löytää Albert Heijniin. Toki toivon, että oppiminen sujuisi vielä
nopeammin.

Kaikenkaikkiaan hyvät kuusi kuukautta. Ja kylläpä ne tosiaan kuluivat vauhdilla.